Osuin taas kerran Anttilan lankakorille ja löysin mielestäni eräälle kaverilleni ehdottoman sopivan väristä lankaa. Aloitin paidan ja nopeasti huomasinkin että eihän tuo määrä riittänytkään. Isot kiitokset on vielä kerran lähetettävä tuolle Lahden Anttilan ihanalle myyjälle, joka penkoi varastoa niin kauan että löysi puuttuvat kolme mustaa kerää minulle! Koska itse olen aspa, arvostan hyvää palvelua, vaikka toki joskus olen liiankin ymmärtäväinen huonon palvelunkin kohdalla.

Paidan tarinastahan muodostuikin lopulta aika huvittava. Olin jo kutonut paidan valmiiksi ja paketoin kaappiin odottamaan parempia aikoja, olin suoraan sanottuna ajatellut sen odottavan ainakin jouluun. Olin kutonut tuosta langasta myös kaulaliinan ja sen annoin uuteen kotiin kun tapasin kaverini. Siinä hän sitten - olikohan seuraavana päivänä - tuli luokseni ja kyseli josko kutoisin hänelle villapaidan. Olipa siinä pokassa pitelemistä, etten kirkunut että se on jo valmis ja tuon sen huomenna! Maltoin kuitenkin pari päivää ennen paidan luovutusta. On kuulemma saajalleen sopivat värit (no, senhän kyllä tiesin sanomattakin), en vaan ole vielä nähnyt paitaa käytössä, osuiko koko oikeaan noin silmämääräisesti, se on vielä tarkistamatta.

Sepälle tekemäni paita on ollut kovassa käytössä. Raksa-messuilla tapasin Sepän ja hän ilmoitti ylpeänä menevänsä hautaan tekemäni paita päällään. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan lähiaikona, vaikka paitaan olikin osunut kipinä jos toinenkin, mutta ehdotukseni parsimisesta sai tylyn tuomion.

Nyt on seuraavaksi etsittävä vanhemmalle sepälle sopivaa lankaa ja mallia, ajatuksiahan kimpoileekin päässäni jo kovasti.....