Paras ystävättäreni täyttää piakkoin 50 vuotta. Olimme puhuneet joskus talvella luumun- tai viininpunaisesta villatakista, kävisimme yhdessä ostamassa langat ja hän katsoisi mallin. Kevät tuli eikä aikaa lankojen ostoon tai mallien katseluun tuntunut oikein löytyvän, siispä päätin edetä ihan itsekseni asiassa. Löysin Seitsemän veljestä -sarjasta hyvän värin ja Viikinkineule-kirjasta pari hyvää mallia.

Lopputulos näyttää tältä. Väriero vyön ja takin välillä johtuu puhtaasti minun erehdyksestäni. Yleensä ostan kaikki langat kerralla, mutta nyt jostain syystä ostinkin ne kahdessa satsissa. Syynä taisi olla, etten yksinkertaisesti jaksanut raahata ruokaostosten lisäksi vielä kassillista lankoja. Nykyään joudun useimmiten kävelemään aika matkan bussipysäkiltä, niin jollen juuri satu ehtimään niihin harvoihin vuoroihin jotka kurvaavat lähes ikkunan alta, pohdin tarkkaan kuinka paljon jaksan/viitsin kantaa tuon noin 400 metriä jyrkkää mäkeä ylös!

Siis kävipä sitten niin, että kauppaanhan oli tullut lankaa parista eri värjäyserästä. Ja minulle oli sattunut yksi eri sävyinen kerä. Sävyero oli niin hiuksen hieno, ettei sitä nähnyt kun kudoin (se siis on tuolla jossain kuviossa), vasta kun vein villatakin parvekkeelle auringonvaloon, ottaakseni kuvan, huomasin kauhukseni että keskellä takkia menee vaaleampi raita! Löysin kuitenkin ratkaisun: villatakki, värjäysainetta ja suolaa pesukoneeseen ja voilá! Vyötä en lähtenyt värjäämään, koska se oli semmoinen lisätekele. Tiesin Päivin, takin saajan, korvaavan sen mustalla nahkavyöllä.

Olen taas hiukkasen muutellut kuvioita alkuperäisistä mallineuleista, kuten alla oleviin malleihin vertaamalla näkeekin:

Annoin lahjan hieman etukäteen, ja se oli saajalleen tosi mieluinen.

Seuraava projekti onkin jo hyvää vauhtia etenemässä, se ei ole villapaita eikä -takki, siirryin jo kesäisempään materiaaliin :-)