Vuosia sitten löysin, muistaakseni Pirkka-lehdestä, koiralle villapaidan ohjeen ja tein - kuten aina - siihen muutamia muutoksia kun neuloin 3-4 villapaitaa tuttavieni koirille. Sitten se homma jäi, keskityin ihmisten villapaitoihin. Syksyllä kuitenkin eräässä keikkapaikassa tuli juttua kollegani siskon koirasta, Pablosta, joka aina palelee talvisin, voisiko asialle tehdä jotain. Niinpä muistin kuinka joskus olin tehnyt nuo muutamat paidat, osaisinko vielä ja ihan muistin rippeistä? Ja niinpä siinä meni muutama Helsingin matka junassa istuen ja neuloen, mutta Pablo-poika sai kuin saikin villapaidan:

Riva-koiran pehmolelut esittivät Pabloa, eivät kovinkaan onnistuneesti, mutta tämmöisenä se lähti kollegalleni (ilman leluja!) ja tältähän se näyttää Pablon yllä:

Suurella ylpeydellä - kuten kuvasta näkyy - villapaita on käytössä.

Tein toisenkin villiksen lahtelaisen kollegani Zorro-koiralle, kuvaa en ole saanut, mutta tuo kääpiöpinseripoika, vaikka onkin monista asioista tarkka, oli hyvin tyytyväinen paitaansa.

En todellakaan enää muista alkuperäistä ohjetta, mutta paita on oikeastaan hyvin helppo valmistaa. Aloitetaan kauluksesta. Resorineuleena se on parasta tehdä. Kauluksen olen aina tehnyt pyöröneuleena. Ensin - vaikea määritellä mikä on riittävä määrä resoria, sitähän voi tehdä vaikka peittämään koiran korvatkin jos haluaa - resoria, johon tulee niskaan 4-5 silmukan mittainen aukko hihnalle. Eli kaulapanta jää sinne resorin alle ja hihna on näppärä kiinnittää resoriin tehdystä aukosta. Rintaa varten silmukoita on hyvä lisätä, jotta paita ei kiristä ja kurista. Hiukan ennen etutassuja silmukat on syytä jakaa kahteen osaa, osa selkäkappaletta varten ja osa vatsakappaletta varten. Selkäkappaletta jatketaan suoraan. Vatsakappaleessa kavennetaan tassuja varten pyöreästi silmukoita molemmista reunoista. Kun kavennusta on riittävästi, neulotaan pari kerrosta suoraa ja lisätään kerralla kavennettu silmukkamäärä molempiin reunoihin. Tällöin on syytä tehdä ensimmäiset napinlävet selkäkappaleen reunoihin.  Koiran kropan rakenteesta riippuen voi vatsakappaletta hieman kaventaa, mutta se ei ole välttämätöntä. Napinläpiä tulee kaikkiaan kolme tasaisin välimatkoin. Selkäkappale tehdään koko selän mittaiseksi ihan hännän tyveen asti, vatsakappale jää lyhyemmäksi. Siitä sitten nappien sijoittelulla voi vielä hienosäätää villapaitaa tiukemmaksi jos on tarpeen.