Saanko esitellä: Eufrosyne. Tämän 90-senttisen nuken tarinan ajattelin nyt kertoa kaikille.

Kodissani on aina istunut tämä nukke. Äitini kertoi ostaneensa sen Turussa asuessamme Espanjasta tulleelta merimieheltä vuonna 1965. Itselläni oli paljon nukkeja joille vaihdoin vaatteita ja vain ihailin tätä isoa nukkea. Hänellä ei ollut nimeä ennen kuin minä nimesin sen Eufrosyneksi kun hän muutti meille viime kesänä. Äitini oli ommellut hänelle kuvan mekon kun edellinen oli haalistunut ja kauhtunut. Hiuksetkin latistuivat, joten äitini hankki peruukin peittämään lattanat kiharat.

Olen usein kirppareita kierrellessäni nähnyt näitä nukkeja, valitettavasti niillä on yleensä leikitty, joten ovat kärsineen näköisiä. Siispä olin jo sopeutunut ajatukseen että joskus vuosien kuluttua perisin tämän nuken - toivottavasti.

Viime kesänä 71-vuotias äitini päätti "hävittää" kaikki nukkensa. Tyttäreni toi kolme jätesäkillistä nukkeja eteiseeni eräänä viikonloppuna. Olin luvannut äidilleni toimittaa nuo nuket kirpparille. Todellinen syy oli tietysti päästä tämän nuken omistajaksi. Siispä viis veisasin siitä, että minua väsytti kun tulin aamuyöllä kotiin; jätesäkkien sisältö levisi nopeasti sohvalleni ja hihkuin ilosta. Muutama posliininukke löysi tiensä hyllyyni, 4-5 nukkea vein Lahden Messukeskuksen Muksulaan ja loput ystäväni Ritva vei uusiin koteihin muualle.

Aloin selvittää mistä löytäisin uuden peruukin lattanan kuontalon tilalle. Sainkin apua Oulusta asti. Sain kuulla Eufrosynen tarinan... Nämä nuket ovat italialaisia ja niitä on käytetty 1950-luvulla Linnanmäellä merenneitojen upottamisen palkintoina, 1960-luvulla ne olivat suosittuja palkintoja bingoissa, siitä nimi "Bingonukke". Eufrosyne on kuitenkin tullut suoraan Italiasta tuon merimiehen matkassa.

Luovuin peruukin vaihdosta kuultuani omistavani vallan antiikkisen nuken, perikuntani tulisi olemaan hyvin pettynyt jos vaihtaisin peruukin; arvo putoaisi vallan kamalasti. Siispä puhdistin peruukin paineilmalla, samalla sain sen nousemaan entiseen loistoonsa.

 

Eurokankaasta löytyi kankaat uutta asua varten.

Oulusta tilasin uutta kuminauhaa Eufrosynen käsiä varten, säästin vanhat helmet mahdollista uusiokäyttöä varten, Arvarellista ja Sinooperista löysin koruaineksia. Muutaman illan pistelin aida-kankaanpalaseen ristipistoja ja helmiä....

Nyt piti vaan sitten ottaa sitä aikaa, ompelukone esiin ja aloittaa.... ja tältä lopputulos näyttää:

Krimiturkispuuhkassaan ja samettimekossaan Eufrosyne istuu nyt eteisessä punaisella verhokankaalla verhoillussa tuolissa ja katselee maailman menoa. Siirrän tuolin olohuoneeseen varmaan vuoden vaihteen jälkeen, kunhan keksin sille paikan.

Ja mistä nimi Eufrosyne? No, se onkin ihan toinen tarina...