Vuosien 2006-2010 aikana on tullut työskenneltyä mielenkiintosilla keikoilla ja paikoissa....

 

 

Tässä muutamia ikimuisteisia työkeikkoja, joita tuskin osuu kohdalleni uudelleen (Yleisurheilun MM-Kisat 2005, Lahti 100-v juhlat 1.11.2005, PHP 100-v juhlat 5.1.2006, pari EU-kokousta v 2006 ja Euroviisut 2007, Luhta 100v- juhlat 9.8.2007):

Muita mieleenpainuneita keikkoja:

 

 

Se tässä vuokratyössä on ihaninta, että pääsee mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin tarjoilijana tai järjestyksenvalvojana. Huonoa tietty on se, että on töissä ja esimerkiksi Revans-esityksestä ei päässyt samalla tavalla nauttimaan kuin asiakkaana - mutta kun siellä kolme iltaa oli töissä, tuli esitys kokonaan nähtyä.

Kun työskentelin FC Reippaalla sihteerinä, eräs mielenkiintoisin ja ehkä toisiksi haastavin projekti toimintakaudella oli seuralehti. Kaikista haastavinhan oli aina Lahti Soccer-turnauksen järjstelyt ja itse turnaus, sen onnistuminen ym.

Seuralehti ilmestyi kaksi kertaa vuodessa. Siihen juttujen ja kuvien saaminen ikäluokilta oli todella joskus työn takana. Yleisimmät kommentit olivatkin: kun en osaa kirjoittaa, ei meillä mitään hyviä kuvia ole. Painostus, kiristys ja maineen kasvamisen lupaus olivat keinoinani ja aina sinne muutama kuva ja pari juttua saatiinkin ikäluokkien vanhemmilta. Mainosten hinnoillahan lehden painokulut katettiin, joten jälleen oli käytettävä painostusta ja vähän kiristystäkin, jotta rahaa saatiin kasaan. Aina ensimmäinen oikolukuversion käteen saaminen oli lähes synnytystä vastaava tunne: tässä se nyt on.

Itse harjoittelin toimittajana olemista useinkin ja kuulemma minun kädenjäljen tuntee monesta nimettömästä jutusta, hmm, kuinka niin :-)

Reippaassa sydäntä lähelle pääsi kaikista eniten kuitenkin ainoa talkookohteeni: tyttöjoukkueet. Syksyllä 2003 seuran hallitus päätti perustaa tyttöjoukkueet ja sillä hyvä. Dollarinkuvat silmissä vilkkuen hallitusjäsenet olivat päätökseensä tyytyväisiä. Eipä tullut kenenkään mieleen, että tyttöjen vanhemmissa ei ehkä ollakaan yhtä aktiivisia toimihenkilötehtäviin kuin pojissa. Itsekin valitettavasti alussa luulin niin. Eräänä päivänä kuitenkin eräs äiti tuli toimistolle ja kyseli kukahan mahtaa olla vastuussa tyttöjoukkueesta; siellä 17-vuotias tyttö valmentaa noin 30 eri kokoista ja ikäistä tyttöä, mukanaan vain yksi pallo, omansa. En uskonut kerta nielemisellä ja menin harjoituksiin katsomaan. Järkytys oli toki suuri kun 30 innokasta tyttöä harjoitteli yhdellä ainoalla pallolla kuljetusta ym. Asiallehan piti tehdä jotain. Niinpä ensimmäiseksi sain junioripäällikön hankkimaan valmentajan. Joka tosin tuli paikalle, jollei parempaa tekemistä ollut. Sitten oli saatava autokuljetus pallosäkille ja liivi+tötsäkassille, siihen tehtävään sain puheenjohtajan ja junioripäällikön valjastettua. Joukkueenjohtajan, huoltajan ja rahastonhoitajan tehtävät otin omille hartioilleni. Siinä tulivat niin tytöt kuin heidän vanhempansakin tutuiksi. Ja touhu vei koko sydämeni.

Toisena vuotena oli joukkueita jo kolme ja uutena aloitti B-tyttöjen joukkuekin. Enää ei oma joustavuuteni riittänyt toimihenkilöhommiin, joten aloitin vanhempien ympäripuhumisen tehtäviin. "Kaupankäyntiin" kuului osana se, että pysyn kuitenkin kaikissa joukkueissa jotenkin mukana, eli olin kaikkien neljän joukkueen rahastonhoitaja ja henkinen tuki.

Työsuhteen päätyttyä olen keskittynyt keräämään joukkueille Socceria varten arpapalkintoja ja sponsoroimaan piiripelikahvituksiin myytävää. Ja nauttimaan tyttöjen peleistä. Tunne on aivan mahtava edelleen kun muistan useiden tyttöjen nimet ja kaupungilla liikkuessa he moikkaavat.