Muutama vuosi sitten lähetin Ylistaron kehräämöön koirani Mandin karvoja pussillisen. Sain paluupostissa villalankavyyhtejä, joissa oli noin 20 % koiranvillaa ja loput lampaan villaa. Neuloin langoista kaikennäköistä. Lankalaatikkooni jäi pyörimään jokunen kerän loppu enkä vaan niistä keksinyt mitään tehdä, eikä ole varmaan, kun loput villat lähetän seuraavalla kerralla, että väri olisi samaa. Siispä virkkasin keränlopuista yhden ison neliön. Seuraavalla pesutupareissulla heitin tuon melkoisen kokoisen vaatekappaleen pesukoneeseen ja 90 asteen ohjelmaan, vieläpä kuivasin kuivausrummussa tuon huopuneen palasen.

Heti oli selvää, että teen siitä seinävaatteen ja siihen tulee Mandin kuva, ainakin yksi. Olen myös vuosien saatossa kerännyt neitokakadujeni sulkia, ajatellen että kaipa niistä joku joskus jotain askartelisi. Siispä harrastin pienoista pääsiäisaskartelua ja lopputulos on yllä.

Seinävaate roikkuu seinällä tämmöisessä vanhassa kalavaa'assa joka on kulkenut työkalulaatikossani varmaan 30 vuotta. Nyt sillekin löytyi käyttöä.

Seinävaate pääsi Riikan maalaaman taulun viereen.

Vieläkin kulkiessani makuuhuoneeni ohi, kurkistan sängylle. Tiedän, ettei Mandi siellä enää ole, mutta kun on yli 10 vuotta rytmittänyt elämänsä maailman ihanimman koiran tahtiin, ei tavoista näköjään pääse eroon ainakaan kuukaudessa.