Olin töissä narikanhoitajana eräässä seminaarissa. Siellä takkiaan ojensi mies jolla oli virkattu anilliinin punainen solmio. Tuijotin tuota solmiota ja asiakas jo tunsi olonsa ehkä vaivautuneeksi kun en heti tarttunut hänen takkiinsa, mutta se solmio oli vaan niin katseen pysäyttävä! Ja hetihän aloin pohtia solmion toteutusta. Oikein sormet syyhysivät ja vahdin kelloa koska vuoroni päättyisi jotta pääsen kauppaan ostamaan lankaa!!!! Lopultahan vuoro loppui ja matkalla lankakauppaan mietin väriä ja kenelle tuon tekisin. Eräs miespuolinen ystäväni, joka on huolellinen pukeutumisestaan, tuli mieleeni: HÄN saisi ensimmäisen virkkaamani solmion!

Minulla on onneksi itselläni muutama solmio töitä varten, siispä otin yhden niistä mallikseni ja vain aloin virkata normaalisti kiinteitä silmukoita. Kuvassa ei näy solmion toinen pää eikä etuosan tausta. Tein solmion "hännälle" kaksi ohutta lenkkiä etuosan kääntöpuolelle, jotta se näyttää siistimmältä, eikä mahdollisesti ole tarvetta solmioneulalle.