Ennen joulua hankin itselleni uuden ruokapöydän, pyöreän lasisen. Jo oli aikakin, olin sitkistellyt puolisen vuotta ilman pöytää. Annoin edellisen pöydän, normaali puinen, neliskanttinen, ystävättärelleni Hannalle kun hän muutti omaan asuntoonsa. Ei olisi huolinut, kun minä jäin ilman pöytää. Sanoin, että jos olen ilman pöytää, niin jossain vaiheessa asia alkaa harmittaa ja ostan sellaisen jonka haluan. Mutta jos minulla on edes jonkinlainen pöytä, niin tyydyn kohtalooni, enkä tule hankkineeksi pyöreää lasikantista pöytää lainkaan.

Totuttelu lasikanteen olikin toinen juttu. Usein laskin astian tms pöydälle liian kovaa, kun siitä näki läpi. Toki nopeasti opin rauhallisemman tahdin, mutta kuten mainoksessa sanotaan: siitä se ajatus sitten lähti:

Pöydän halkaisija on 90 senttiä ja olen vähän suunnitellut tuohon jalan sisään jonkinlaista valoa joka heijastuisi altapäin...

Liinan alkuperäisessä ohjeessa kaikki 8 kiilaa olisi pitänyt virkata erikseen ja sitten yhdistää, mutta teinkin kaikki kiilat yhteen samalla. Kiilojen ulkoreunat ovat hieman kaarevat, joka mielestäni vain elävöittää liinaa.

Seuraavaksi virkkaushankkeeksi päätin aloittaa sängynpeitteen. Olen kalastajalangasta tehnyt joskus 10-15 vuotta sitten päiväpeiton, jonka sitten myin jonnekin eteenpäin kun hinta oli kohdallaan. Entiselle miesystävälleni virkkasin päiväpeiton moottorisänkyynsä, ja sehän jäi sille tielle tietty. Koiruuksien kynnet on otettava huomioon mallia valittaessa, siis nehän jäävät kiinni jos on isoja reikiä. Ja sille joka nyt alkoi narista: "Koirat voi pitää poissa makuuhuoneesta!" ihan vaan tiedoksi: kun asuu 40 neliön asunnossa ja oma koira on yli 10-vuotias, ihan kaikki on koirillekin sallittuja alueita. Mutta jahka saan sen IIISSSOOOOONNNN lottovoiton ja ostan sen kartanon.....

Mutta ennen päiväpeiton aloitusta on panostettava ensi viikon näyttökokeisiin ja sen jälkeen olisi eräs iso kirjoitushomma edessä.